Äiti täyttää taas  vuosia ja kakkua siis!  Äiti, älä lue seuraavaa, siinä lukee vaan että koristeluun on paneuduttu oikein perusteellisesti... (koristelu on tosiasiassa syntynyt ihan ylijäämäkukkasista ja lehdistä, koska kaiken remppahässäkän, tilauskakkujen ja muun kiireen keskellä pääsi jo koko synttärit unohtumaan ja siskoni muistutuksesta päätin eilen illalla ihan ex tempore vielä ruveta kakun leipomiseen)   

Pohja 4 munan vaalea sienipohja

Kostutus vaniljamaidolla

Täyte: mansikkaviipaleet ja mansikka-jogurttitäyte

Kuorrute sokerimassa-marsipaania, alla ohuen ohut kerros flora vispiä, pinnassa kevyt suihkaus helmiäistä (kakku tuhoutuu varmaan hyvin pian, joten ei liene väliä mitä kuorrutteen alla on). Kuorrute on luonnossa sellanen hyvin hemppis vaaleanpunanen, kuviin en saanut väriä näkymään oikein. Alakuvassa kuitenkin jo aavistus sinnepäin.

Koristeet sokerimassa-marsipaania.

Luullakseni äiti ja isä tykkää enemmän ihan kermakakuista, mutta nyt oli hyvä tilaisuus testata "rypyttäjää" koska kakku jää vaan lähipiiriin (äiti ei tän postauksen jälkeen varmaan enää puhu mulle ) Rypyttäjällä pitäis kuitenkin varmaan tehdä enemmän ihan sitä ryppyä eikä vaan painaa tota jälkee kuorrutteeseen, vai miten on? No, testataan testataan.

Kaikesta pikaisuudestaan huolimatta tästä tuli ihan kiva ja onnistu ilman ongelmia. Miks aina nämä "ei niin väliä" kakut onnistuu ok ja tilauskakkujen kans on sit vaikka mitä sählinkiä?  

Paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan kuuluu myös Perhekahvilatoiminta (eli paikka, jossa äidit/isät/mummot/perhepäivähoitajat jne. voivat tavata toisiaan, aikuiset saavat aikuista juttuseuraa ja lapset leikkikavereita). Perhekahvilan vetäjä kysäisi minulta alkutalvesta tulisinko pitämään sinne jonkinlaista kakkukoulua - käääks, ihanhan tässä yrityksen ja erehdyksen kautta itekin mennnään! No, lupauduin kuitenkin ja tänään sitten "vierailin" tapaamisessa kakkuilun merkeissä. Koristeet on talvista sorttia, sillä alunperin minun piti mennä kakkuilemaan jo kuukausi sitten laskiaisen aikaan, mutta pienen miehen sairastelu muutti suunnitelmat.

Pohjana 6 munan vaalea peruspohja

Kostutus mandariinisäilykkeen mehulla

Täyte: mandariinia (säilykepurkista) muussattuna, appelsiinituorejuustotäyte

Kuorrutus: Flora vispi ja maitorahka, himppunen vaniljakreemijauhetta

Koristeet sokerimassa-marsipaania. Kuusiin tein ensin kartiot sokerimassasta ja sitten pursottelin pikeeriä lumeksi. Lisänä kakussa kaupan valmiita lumihiutaleita.

Perhekahvilatapaaminen kestää aina kerrallaan kaksi tuntia, joten hirveästi siinä ei ole aikaa alkaa ihmeitä tekemään. Niinpä täytin kakun jo eilen ja koristelukin on aika simppeliä sorttia. Koska oli tarkoitus, että kävijöille jotain vinkkiä tarttuisi mukaan, tein kakkuun himppu erilaiset reunat. Ensin tein sileän reunan  ja sitten malliksi koripunospursotusta neljään lohkoon kakun kylkeen.

Ja sitten niitä vinkkejä: (osalle nämä lienee aivan peruskauraa - kertaus on opintojen äiti- , mutta jospa osalle on jotain uuttakin). Koristelupuolella puhuttiin vain kermakakuista.

*Huoneenlämpöiset raaka-aineet

* Jos kakun tekee vanhalla kunnon "kaikkea saman verran" -ohjeella, laita jauhoista 2/3 vehnäjauhoja ja 1/3 perunajauhoja (ainakin mun mielestä näin tulee parempi kuin jos laittaa jauhoista puolet vehniä ja puolet perunajauhoja)

* Jauhot lisätään muna-sokerivaahtoon siivilän läpi, jolloin ne saa vaahtoon tasaisemmin eikä siihen jää jauhopaakkuja, jotka sitten saavat kakun kohoamaan epätasaisesti. Jauhot nostellaan ja käännellään vaahtoon, ei vatkata.

* Jos paistaa levypohjia, kannattaa leivinpaperi voidella kevyesti voilla - pohja irtoaa helpommin paperista.

* Paista kakkupohjaa 40 minuuttia 175 asteessa . Puolessa tunnissakin kakku on kyllä kypsä, mutta lisäaika tekee kakusta täysin, täysin kypsän eikä se "kutistukaan" uunista oton jälkeen niin paljoa. (En kyllä tiedä tälle mitään tieteellistä selitystä, mutta nyt on käytäntö näyttänyt, että tämä kikka oikeasti toimii). Jos kakku meinaa tummua pinnalta liikaa, laita leivinpaperi suojaamaan pintaa. Huom! Tietenkin uuneissa on eroja eli etsi omasta uunistasi se lämpötila, jossa kakku paistuu hitaasti ja varmasti muttei kuitenkaan pala karrelle

* Anna pohjan jäähtyä vuoassaan uunista oton jälkeen sen verran, että vuokaan voi jo koskea paljain käsin (n. 10 min) ja kumoa sen jälkeen leivinliinan päälle. Näin vältyt paksulta sokerikerrokselta kakun päällä joka tulee herkästi, jos kakun kumoaa sokeroidun leivinpaperin päälle.

* Jätä vuoka kakun päälle kumoamisen jälkeen, jotta kosteus ei haihdu kakusta eikä se kuivu. Levypohjat kannattaa suojata tuorekelmulla.

* Täytä kakku irtopohjavuoan reunuksen sisään, jolloin kakku säilyttää muotonsa paremmin ja toisaalta täytekerroksista voi tehdä korkeammat. Jos tämä ei ole mahdollista, hyydytä täytettä jonkin aikaa jääkaapissa ennen kakun väliin laittoa.

* Muotokakkuihin ja korkeisiin kakkuihin sekä erilaisilla kuorrutteilla päällystettyihin kakkuihin täyte kannattaa tehdä jämäkämpänä kuin perustavalliseen kermakakkuun. 

* Laita pursotuskerman joukkoon maitorahkaa, joka jämäköittää kermaa ja pursottaminen itsessään on helpompaa sekä pursotusjälki "terävämpää". Ite teen seoksen suhteella 2 purkkia flora vispiä, noin purkillinen rahkaa (vähän riippuu kuinka jämäkkää vaahto on ilman rahkaa).

* Kermavaahtoa voi tukevoittaa myös vaniljakreemijauheella. Enemmissä määrin käytettynä jauhe tekee kermasta vähän kellertävän eli huomioi tämä jos haluat vitivalkoisen pursotuksen. Lisäksi tuo seikka kannattaa muistaa kermaa värjätessä - sinistä väriä lisätessä lopputulos voikin olla vihertävä!

* Ite tykkään käyttää pursotuksiin flora vispiä (vaikkei varsinaisesti kermaa olekaan). Sitä ei oikeastaan saa ylivatkautumaan kuten on joskus itellekin käynyt kuohukerman kanssa, ja flora vispillä saa kauniin pursotusjäljen. Lisäksi se kestää kakun päällä paremmin lämpimässä tarjolla oloa kuin kermat.

* Ennen kakun kuorruttamista tee reunoihin ns. murureunus eli sipaise kakku kauttaaltaan ohuesti kermavaahdolla (tai cremellä), jotta varsinaiseen kuorrutteeseen ei tartu kakunmurusia.

* Kerman/kreemin saa tasaiseksi ja siloiseksi kakun reunoilla ja pinnalla kun käyttää kuumaa veistä tai lastaa. Kasta veitsi/lasta kuumassa vedessä, kuivaa ja Voilà - sileää jälkeä!

* Pyyhi tylla (eli pursotinterä) pursotuksen aikana silloin tällöin puhtaaksi, jotta pursotusjälki säilyy kauniina ja terävänä.

* Älä täytä pursotinpussia liian täyteen, ehkä 2/3 on hyvä. Kierrä pussin suu tiukasti kiinni tai käytä pussinsulkijaa.

Sisarusten yhteissynttäreille oli toiveena kakku, jossa olisi Valtterin lempiaihe paloauto ja Millan toiveesta Hello Kitty. Sen verran on eri maailmoista nuo toiveet, etten väkisin yrittänyt keksiä mitään yhdistävää tekijää niiden välille, vaan laitoin sitten ihan reilusti kummankin omana juttunaan kakun päälle.

Mauksi toivottiin jotain marjaista ja raikasta, laktoositonta vaihtoehtoa. Ihan samoin kuin tuossa alempana olevassa 30 v-hääpäiväkakussa, jännittää tässäkin sitten se maun lopputulos (laktoositon vaniljakastike kun on ihan erimakuista kuin vähälaktoosinen, jota olen ennen käyttänyt).

Toisaalta kermat ois kaivannut jotain lisäväriä, mutta jotenkin vaahto oli sen verran löysää etten sitten uskaltanut enää ruveta sitä värjäilemään.

Paloposti ja letkun suutin (no joo, on aika iso mutta tuleepahan vettä kunnolla )

Paloauto lähikuvassa.

Ja sitten tää pikkuneidin osio. Kittyn mekko on maalattu kimallevärillä, mutta ei vaan näy kuvassa sitten yhtään.

Pohjana 3 x 4 munan vaalea peruspohja

Kostutus vaniljamaidolla

Täyte 1: vadelmat ja vaniljainen vadelmatäyte (jogurttina laktoositon Hedelmäpommi)

Täyte 2: kuin yllä, lisänä vaniljakreemi

Kuorrutus laktoositon vispikerma ja laktoositon maitorahka

Kuvien alustat sokerimassaa, muutoin koristeet sokerimassa-marsipaania.

                    Onnea Valtteri ja Milla, toivottovasti kakku oli mieluinen!

Tämä kakku meni juhlistamaan tilaajan ja miehensä 30 v. hääpäivää, Onnea!

Kakun tuli olla laktoositon, makutoiveina oli esim. vadelma. Lisäksi tilaaja mainitsi, että aikoinaan hänen hääkimpussaan oli vaaleanpunaisia ruusuja. Lähdin ihan kermakakkulinjalle, koska en muistanut kysyä saako kakku olla marsipaanipäällysteinen. Kermakakku siis aina varmempi!

Pohjana 4 munan vaalea sienikakkupohja

Kostutus vaniljamaidolla

Täyte 1: vadelmat ja vaniljainen vadelmatäyte (paitsi että Kidiukset korvasin laktoosittomalla Hedelmäpommi-jogurtilla, se kun oli vadelmaisin laktoositon tuote mitä meidän Big Cityn kaupoista löyty).

Täyte 2: muuten sama, mutta lisänä vaniljakreemiä (vai oliko täällä pelkästään vadelmat ja vaniljakreemi??? Miten nyt pääsi unohtumaan - no onhan tuosta jo aikaa kun täytin kakun, eilen illalla....)

Kuorrutus laktoositon vispikerma ja laktoositon maitorahka

Koristeet sokerimassa-marsipaania, spritsaukset taloussuklaata (ai niin, nyt vasta tajusin sen laktoosittomuustoiveen tässäkin kohtaa. HÖH! no, eihän noita paljon ole ja voi jättää helposti sen osan kakkupalasta syömättä). Lisänä sokerihelmiä.

Vähän jäi jänskättämään kakun maku - tuo täyte on kyllä muuten ihan älyhyvää, mutta tuosta laktoosittomasta vaniljakastikkeesta en ole ennen tehnytkään mitään ja se oli aikas lailla erimakuinen kuin vähälaktoosinen versio.

Tälle päivälle tilattiin kermakakkua, joka ei olisi kauhean makea. Ja tällainen kakku lähti matkaan.

Pohjana 4 munan sienikakkupohja

Kostutus vaniljamaidolla

Täyte 1: mustikkamousse

Täyte 2: sitruunamousse (tosin tuorejuustoa en laittanut noin paljoa, sitruunan määrää vähensin sit suhteessa)

Pursotukset flora vispiä, jota tukevoitin maitorahkalla ja vaniljakreemijauheella

Koristeet sokerimassa-marsipaania, lisänä helmiäinen-nonparellien valkosia pallosia (ihan kiva homma erotella niistä kultasista... )

Reunat ajattelin ensin jättää sileiksi, mutta koska kakkuun tuli houkuttelevan verran korkeutta, päätin tehdä pitkästä aikaa koripunosta (korkeaan kakkuun tää on mun mielestä helpompi tehdä kuin kovin matalaan). Ja toisaalta koripunoksella saakin kakkuun enemmän kermaa - kermakakkuahan toivottiin

Tämän kakun myötä onnea 5-vuotiaalle Juusolle! Äitinsä välitti pojan ehdottoman toiveen synttärikakun hahmosta ja minä rupesin miettimään miten sen toteutan. Tämä idea oli ykkösajatus, mutta hetken jos toisenkin pähkäilin uskallanko sitä ruveta toteuttamaan. Oli kyllä loppuseltaan kiva ja mielenkiintoinen tehdä, joskin yllättävän suuritöinen.

Pohjiksi paistoin 3 x 4 munan vaaleat peruspohjat, joista leikkelin muotoonsa.

Kostutus vaniljamaidolla

Täytteenä mansikkaviipaleet ja mansikka-jogurttitäyte (vispikermasta, koska kakun tuli olla laktoositon)

Kuorrutus sokericreme laktoosittomasta voista

Tiikeri sokerimassa-marsipaania. Mustat osat maalattu pastavärillä, vaaleat osat marsipaania leikeltynä ja päälle aseteltuna (ei taas onnistunut valkoisella värillä maalaaminen...)

Harmittavasti katkes mahan kohdalta toi Tikru  Tää oli eka tämmönen muotoonsa leikelty kakku ja senkin takia vähän jänskätti. Mut ihan ok meni. Yks minkä ehkä vois tehdä toisin on se, että nyt leikkelin Tiikerin kuvan etukäteen ja sit kovettuneena laitoin tohon päälle. Kakku ei sitten tietenkään ollu niin tasanen pinnaltaan ja joistain kohtin Tiikeri-levy jäi aika ilmaan leijumaan. Eihän toi nyt ois ollu vaikee maalata jos ois kaulinu vasta kakuntekohetkellä marsipaanin kakun päälle.

Pienen pojan synttärijuhliin Nalle Puh-aiheista kakkua! Äiti mainitsi kakkua tilatessaan, ettei hän pidä hirveästi marsipaanin mausta, joten minimoin sen sitten koristeissa. Nyt vaan sitten joudutte näkemään lopputuloksen sielunne silmin, sillä kirjaimia en kakun päälle uskaltanut laittaa vielä eilen illalla jolloin kakku haettiin. Kirjaimet siis lähti erillisenä mukaan. Olin ajatellut ne tuohon Puhin vasemmalle puolelle silleen ylhäältä alas ja ikä sitten U-kirjaimen viereen.

Pohjana 3 x 4 munan vaalea peruspohja

Kostutus vaniljamaidolla

Täyte 1: vadelmat ja vadelmatäyte (tähän ei valmista reseptiä ole tuolla ohjeissa, sovelsin omiani. Vaniljakastiketta, vadelmajogurttia, rahkaa, sokeria. Lisäksi paaaaaljon liivatteita, en tiedä mikä niitä vaivas kun ei meinanneet hyydyttää täytettä ollenkaan).

Täyte 2: vadelmat ja vaniljakreemi

Pursotukset flora vispi-rahkaseosta.

Kuva töpsötelty tomuväreillä sokerimassakiekolle. Taustalla vähän kimalletta ja vihreää väriä.

Nimi ja ikä sokerimassaa, valmiit kirjaimet töpsötelty tomuvärillä.

Olipahan tässäkin kaikenlaista sählinkiä! Päivän alkukaan ei näyttänyt lupaavalta, kun siinä kiireissäni kukonlauluun aikaan rupesin pohjia paisteleen (jäi edellisenä päivänä tekemättä kaiken kiireen takia). Samalla sitten ajattelin valmistaa valkosuklaakerman... Liesi oli kyllä ihan miedolla, mutta kai se vaan niin on, että sitä kermaa pitää oikeasti KOKO ajan hämmentää. Pohjaanhan se  otti!!!! Siitä suivaantuneena (ja sen takia, etten heti ois päässyt kauppaan) päätin sitten muuttaa täytesuunnitelmaa ja päädyin tuohon kreemiin.

Toiveesta kinkkuvoikkaria.

Leipinä ruis- ja moniviljapaahtis, kostutus lihaliemellä.

Täytteenä tuorejuusto-kinkku-paprika-persilja"sössö" ja toisena täytteenä juustoinen munavoi.

No joo.... Sain pyynnön tehdä pikkutytön kakkuun hänen suosikkihahmonsa, Katti-Matikaisen. IIIIIK! Oikeastaan ainoa vinkki koristeeseen oli  se, että kyseinen nuori neiti ei ole "pinkkityttö", mummonsa mainitsi väreistä juuri ruskean ja oranssin.

Jospa tuon kaikesta huolimatta tunnistaa

Sokerimassakiekko värjättynä "silmäkaakaolla". Nimi, ikä ja hahmo sokerimassa-marsipaania. Katti maalattu pasta- ja tomuvärein (ja taas oli ongelmia sen valkosen maalin kans, voi että se voi olla ärsyttävää!)

Ajattelin, että reunakermat voi sitten pursottaa aivan tuohon reunaan kiinni, jolloin Katin käsi ei näytä noin amputoidulta...

On vähän ollut makealla puolella tuo kahvitarjottava remppamiehelle, tänään ajattelin sitten tehdä jotain suolastakin. Sarvia rupes tekemään mieli, mutta kun ei pakastimestakaan löytynyt hiivaa, meinasi homma jäädä siihen. SItten kuitenkin löysin ohjeen, johon ei hiivaa tarttekaan ja leipominen pääsi alkuun. Nämäkin on varmaan ihan perusleivonnaisia, mutta laitan nyt kuitenkin muutaman vaihekuvankin, kun kerrankin niitä muistin napata...

SARVET

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 dl juustoraastetta

2 ½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

50 g voita

2 dl kermaviiliä

Täytteeksi juustoraastetta (halutessaan raasteesta voi tehdä "mössömäisemmän" kananmunalla. Se myös osaltaan vähän kuohkeuttaa sisusta uunissa).

Toisena täytteenä minulla oli kinkkusuikaleita ja paprikakuutioita.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi ne pehmeän voin kanssa ryynimäiseksi seokseksi.  Lisää joukkoon kermaviili ja juustoraaste. Jaa taikina kahteen osaan.

Kaulitse taikina pyöryläksi (taikina on aika pehmeää, joten jauhoja tarvitsee runsaasti). Jaa pyörylä taikinapyörällä 6-8 osaan ja levitä täyte sektoreille.

Kierrä taikinakolmiot sarviksi pitkältä reunalta alkaen ja muotoile pellille kaarevasti. Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Minä käytin mozzarellaraastetta, sillä saa kauniin kuorrutuksen. Paista sarvia 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Sarvet oli tajuttoman hyviä! Nämä olivat pehmeämpiä ja "höttösempiä" kuin hiivataikinasta tehtynä, ei niin tanakan kiinteitä. Ainut miinuspuoli tuossa pehmeydessä on hiukka hankalampi käsiteltävyys kaulinta- ja täyttövaiheessa, mutta kai se hinta pitää tässä tapauksessa maksaa  Jos ei tykkää "säätämisestä" ja sählingistä, täytetyt sarvet kannattaa tehdä jämäkämmällä hiivataikinalla.